Ansku palasikin kotiin

Yhtenä päivänä ikävissäni kirjoitin Anskulle muistokirjoituksen.
Voi tätä onnenpäivää, Ansku palasi kotiin, kun oli ollut 3 viikkoa ja 3 päivää kadoksissa.
Missä lie reissunnut, arvaamattomat ovat Anskun tiet.

Anskun muisto

ANSKUN MUISTO💔
Muistan, kun haimme sinut löytöeläinkodista 11.11-15, Maikin kaveriksi, joka menetti siskonsa sydänvikaan. Muutaman päivän asustit kaapin sokkelilevyn alla, mutta pistäydyit varovasti hiekka-astialla ja yön hiljisena hetkenä rohkaistuit ruokakupille.Siitä sitten pikkuhiljaa kesyynnyit ja otit Maikin kaveriksesi. Myös meidät isot "emot" huolit omaksesi.Aluksi asustit ihan sisäkissana, kunnes oli leikkauksen aika.Siinäkin sinulle meinasi käydä köpelösti, joku suoni katkesi ja eivät löytäneet vuotokohtaa. Varmuudeksi jouduit asustamaan 2 viikkoa koirahäkissä olohuoneessa, ettet hyppinyt ja riehunut. Siitäkin sitten selvittiin.

Kevään tullen pääsit vähän kerrassaan tutustumaan suureen maailmaan, asumme maalla ja Maikkikin sai vapaasti ulkoilla. Niinpä sinusta tuli sitten hiirien ja myyrien kauhu, olit tosi kova metsästämään. Nukuitte Maikin kanssa vieretysten yöt ja pesitte toinen toisianne. Päivällä vähän joskus "huudatit" Maikkia, kun olisit halunnut sen painikaveriksesi, mutta eihän "hieno leidi" siihen suostunut. Illoin nukuit jomman kumman "emon" kainalossa ja se valtava hurina ihan välillä hairitsi tv:n katsomista. Usein halusit myös tulla tukkaa nuolemaan ja muutenkin kovasti mielistelit. Mutta vieraille oli kovin arka, varsinkin naisia kovasti arastelit ja menit piiloon.
Olit "kovaluonteinen". Jos halusit ulos lähteä, niin lopuksi piti antaa sinulle periksi ja laskea ulos. Vieläkin on kynsimisjäljet välioven ikkunalasin alalistassa, jossa roikuit, jos et meinannut saada tahtoasi läpi.
Kesällä teit Maikin kanssa "yövuoroa", illalla ulos metsästämään ja aamulla syömään ja sisälle nukkumaan.Hellepäivinä pitkä turkkisi oli liian tukala ja mieluiten nukuit saunanlauteilla pimeässä ja viileässä. Syksyn mittaan ne yövuorot väheni ja vain päivällä kävit metsästämässä. Illoin kävitte vielä tuossa pihassa pienen hetken, nökötitte etu-tai takakuistilla.
Sitten tuli se surullinen päivä 22.1-20. Maikki tuli iltakäynniltä sisälle ja sinä Ansku et tullutkaan. Silloin yölläkin etsimme ja monena päivänä kiersimme kaikki metsät ja pellot, huutelimme, mutta et vaan vastannut. Maikkikin kyselee: minne olet mennyt, vastaan, että läksit pitemmälle metsästysretkelle.
Oliko suuren metsästäjämme kohdannut vielä suurempi PETO ??😭
Siitä on nyt kulunut jo 2 viikkoa ja luulemme, että paluutasi on enää turha toivoa? Tuli lumi ja pakkaset, et enää metsässä selviä.
Jos menit sinne " jonnekkin", leiki Minnin, Iineksen ja Iitukan kanssa, ne olivat meidän aiemmat kissat ennen sinua ja kerro terveiset, että kaipaamme teitä kaikkia.
Olet muistoissamme: ANSKU pansku pallero, turnukka ja hurnukka 🥰🥰